Venäjä
West Finland College
Länsi-Suomen opisto
Opiskelijoiden tarinoita
Vuonna 2002 pidin sapattivuotta ja olin vuorotteluvapaalla sairaanhoitajan virastani. Kyseisenä vuonna saavutin yhden kamalan ikäpaalun, 50 v. En kuitenkaan osannut ihan jouten olla, vaan haeskelin jotain kivaa tekemistä tuoksi ajaksi. Katselin mm lehti-ilmoituksia erilaisista kursseista ja kuinka ollakaan, huomasin Länsi-Suomen opiston venäjää Venäjällä kurssin ilmoituksen. Venäjällä olin käynyt joitain kertoja ja kielen alkeitakin joskus hamassa nuoruudessa lukenut. Olin satavarma, että tuonne minun on päästävä ja lähetin hakemukseni viivyttelemättä.
Syksy 2002 oli ikimuistoista aikaa. Satuin saamaan huonetoverin, kämppiksen, joka on ystäväni edelleen. Pidämme yhteyttä ainakin sähköpostitse, jos emme muuten ennätä. Syksy 2002 oli leppoisaa opiskelua, mukavia saunailtoja ja yhteisiä juttuja. Kämppis ja minä elimme aivan uutta nuoruutta. Syksy oli erittäin lämmin, istuskelimme jokirannassa tai puutarhassa omenapuiden alla läksyjä lukemassa. Hemmottelimme vatsojamme opiston tosi mahtavilla ruuilla ja nautimme yhteishengestä eri ikäisten opiskelijoiden kanssa.
Innolla odotin tammikuussa alkavaa Venäjä-osiota. Ja Venäjän talvi odotti meitä. Talvi 2003 oli kylmä, niin kylmä, että hatsinalaiset sanoivat viimeksi olleen yhtä kylmää Suomen sodan aikana. Mitä me teimme? Ostimme kynttilöitä ja tunnelmoimme. Kylmää talvea seurasi upea kevät, valkeat illat ja yöt Pietarissa ja Hatsinassa. Viikottain kävimme Pietarissa tutustumassa kaupungin lukemattomiin nähtävyyksiin opettajamme johdolla. Vaelsimme museot, kirjatorit, eläintarhat, konsertit ja oopperat. Olimme niin sekä venäjän, että opiskelun lumoissa, että päätimme jatkaa opiskelua yli virallisen ajan ja saimmekin siihen mahdollisuuden. Näin ennätimme jopa marssille Voiton päivänä.Lopulta kuitenkin koitti kotiinlähtö.
Nuoret opiskelijat hakivat yliopistoon opiskelemaan ja siitä sain idean, että miksipä en minäkin hakisi? Elämäni ensimmäisen referaatin kirjoitinkin sitten yliopiston pääsykokeissa. Ja suureksi yllätyksekseni pääsin opiskelemaan silloiseen Joensuun yliopistoon. Muistanpa itkeneeni ilosta. Kolmessa vuodessa suoritin hum.kandin tutkinnon. Työnantajalta sain opintovapaata. Sitten loppui oikeus opintovapaaseen ja menin kiltisti takaisin työpaikkaani, jossa niin sanotusti etenin urallani, virkanimikkeeni muuttui ja ansiotaso kohosi.
Parin vuoden jälkeen olin saanut tarpeekseni ja opiskelu kutsui uudelleen. Onneksi en ollut sanoutunut irti yliopistosta, mutta nyt sanouduin irti vakituisesta virasta mummoiässä, uskalsin heittäytyä uuteen, ja vielä armaan aviopuolison kannustamana. (Kuukausien erot tekevät hyvää parisuhteelle). Nyt on meneillään gradun kirjoittaminen, asia jota en ainakaan syksyllä 2002 Länsi-Suomen opistossa osannut vielä kuvitella. Mutta näköjään yksi lehti-ilmoitus voi johtaa vaikka mihin...
Kaarina T.
(c) Länsi-Suomen opisto, Aino Voipion tie 30, 32700, Huittinen, Finland, www.lansisuomenopisto.fi
created by Félix González, Ferina, www.ferina.es
