Länsi-Suomen opisto on perustettu vuonna 1892. Se on vanhin maassamme edelleen toimivista suomenkielisistä kansanopistoista. Kansanopistoaate itsessään on kotoisin Tanskasta. Kansanopistoja alettiin perustamaan maahamme tarkoituksena parantaa maaseutuväestön koulutusmahdollisuuksia. Samalla haluttiin tukea suomenkielistä- ja mielistä aatetta sekä edistää terveitä kasvatusihanteita nuorison parissa.
Perustamisen taustat ja varhaiset vuodet
Useimmat kansanopistot perustettiin ylioppilasosakuntien toimesta. Jokaisella maakunnalla oli omansa ja jos maakunnassa oli ruotsinkielisiä, niin heillä vielä omansa. Länsi-Suomalaisen osakunnan toimiessa toiminnan käynnistäjänä, pohdittiin aluksi mille paikkakunnalle opisto perustettaisiin; Huittisiin, Kokemäelle vai Loimaalle. Huittinen voitti kilpailun lähinnä edullisemman sijaintinsa sekä vuokratilojen paremman saatavuuden takia.
Toimittuaan kolme ensimmäistä toimintavuotta vuokratiloissa, pääsi opisto siirtymään omaan rakennukseen lahjoituksena saadulle tontille v. 1895. Alkuun opetettavat aineet muistuttivat kansakoulun vastaavia; luonnontieteitä, historiaa, maanviljelysasioita jne. Opisto on ollut puoluepoliittisesti ja hengellisesti sitoutumaton oppilaitos, mutta alkuvuosikymmeninä uskonnollisuudella oli merkittävä rooli myös opiston arkipäivän elämässä. Vähitellen uskonnon merkitys väheni ja hiipui lopulta olemattomiin.


Muuttuva opetus ja yhteiskunnan vaikutukset
Maanviljelysoppi, puu- ja tekniset työt olivat monen vuosikymmenen ajan aihealueet, joita opetettiin pojille. Tytöille taas oli ohjelmassa kotitalousaineita. Tähän alkoi tulla muutoksia vasta 1960-luvulta lähtien. Opiskelijoita alkoi tulla kauempaa kuin lähiympäristöstä ja vaihto-oppilastoiminta käynnistyi muutaman länsi-eurooppalaisen maan kanssa. Opisto alkoi hiljalleen avautua maailmalle. Tätä ennen monissa kansanopistoissa pidettiin parempana, että opisto eli pikemmin omana suojattuna alueenaan, jonne eivät maailman pahuudet ylettyneet. Osin näin oli asian laita myös Länsi-Suomen opiston kohdalla.


Kansanopisto elämäntapana
Ihanteet ja tavoitteet ovat yksi asia ja toinen on se, miten ne näkyvät käytännössä vai näkyvätkö? Nuoria tyttöjä ja poikia kiinnostavat myös muut asiat kuin opiskelu. Opistolla on aina opeteltu myös elämää itsessään - monesti huomaamatta. Asuminen ja opiskelu kansanopistossa on ollut monelle nuorelle tärkeä etappi matkalla aikuisuuteen ja itsenäiseen elämään. Asuminen tiiviissä yhteisössä opettaa väkisin ottamaan muut huomioon.

Nykyhetki ja tulevaisuus
Opisto niin kuin muutkin asiat ovat muuttuneet ajan ja yhteiskunnan muutosten myötä. 1990-luvulta eteenpäin oppiaineissa ovat korostuneet opiskelijoiden tavoitteet saavuttaa jatko-opiskelupaikka jossakin korkeakoulussa. 2010-luvulta lähtien korostuivat oman osaamisen täydentäminen ja hyvinvoinnin edistäminen.
Suuri muutos Länsi-Suomen opiston kohdalla on muutos opiskelija-aineksessa. Nuorten määrä on vähentynyt ja vanhempien ikäluokkien määrä kasvanut. Tämä koskee etenkin suomalaisia opiskelijoita.
Perinteet ja nykypäivä yhdistyvät
Kaikkinensa kun katsotaan opiston historiaa ja sen merkitystä sekä syytä olla olemassa, voidaan tietyllä tavalla palata sen alkujuurille. Opistoon on aina hakeuduttu vapaaehtoisesti. Se on antanut koulutusta, jolla on ollut kaikkina historian ajanjaksoina merkityksensä ja tarkoituksensa. Se on pyrkinyt tarjoamaan koulutuspaikan sekä ateria- ja majoituspalvelut sellaisella tavalla, että sinne hakeutuminen olisi taloudellisesti mahdollisimman monelle mahdollista.
Opisto ei ole unohtanut historiaansa, tehtävät ja tavoitteet elävät, mutta perusta pysyy.
Sami Malinen

Comments