Länsi-Suomen opistolla on järjestetty pitkiä paritanssikursseja vuodesta 2018 alkaen. Ensimmäinen kurssi kesti koko lukuvuoden, sen jälkeen on tanssittu viisi 3kk kurssia ja tanssitoimintaa on laajennettu vuosien saatossa opiskelijoiden toiveita kuunnellen. Kokosin taannoin yhteistä WhatsApp-ryhmää ”vanhoille LSOlaisille” ja sain siihen yli 80 yhteystietoa! Yli 80 tanssinharrastajaa on siis ollut mukana joko pitkillä kursseilla tai 2-3 viikon tiivareilla. Huomattavan moni näistä tanssijoista palaa opistolle aina uudestaan joko pidemmäksi aikaa tai muutaman päivän vierailulle pitkän kurssin porukan mukaan.
Ajattelin avata tässä artikkelissa omia ajatuksiani ja kokemuksiani vastuuopettajana näistä kursseista. Mitä ne on ovat minulle antaneet, miksi en haluaisi niiden loppuvan.
On kaksi asiaa, joita rakastan tässä työssä ylitse muiden:
Ihmiset, ne ihanat ihmiset
Kaikista isoin ja tärkein asia näillä kursseilla on ihmiset, joita myös oppilaiksi kutsun. Rakastan tehdä työtä, jossa saan olla tiiviissä yhteydessä oppilaisiini, kokea heidän kanssaan sekä onnistumisia että selvitä yhdessä haasteista. Haluan olla henkilökohtaisesti mukana jokaisen oppilaan matkalla ja näillä kursseilla koen että se onnistuu paremmin kuin monessa muussa opetustehtävässä.
Kurssin alussa meillä jokaisella, sekä kurssille tulijoilla että minulla ja muilla opettajilla on perhosia vatsassa. Tunnemme kenties jonkun kanssa ennestään, jonkun toisen nimi kuulostaa tutulta ja aina mukana on ihan uusia tuttavuuksia. Onneksi meillä on 3kk aikaa tutustua, joten alussa ei tarvitse pitää kiirettä vaan voimme rauhassa kertoa itsestämme niitä asioita, jotka tuntuvat hyvältä kertoa ja antaa ryhmän muotoutua ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana omanlaisekseen. Se, että ollaan 25 tuntia viikossa samassa tilassa pääosin fyysisesti kosketuksissa toistemme kanssa paljastaa ihmisistä paljon ja opettaa jokaiselle ryhmän jäsenelle paljon ennen kaikkea omasta itsestä ja suhtautumisesta elämään. Tuon 25 tunnin lisäksi suurin osa opiskelijoista on asunut opistolla, joten yhdessä vietetään vielä vapaa-aikaakin. Porukasta tulee siis ”perhe” näiden kuukausien ajaksi ja sen kesken jaetaan paljon muutakin kuin tanssiin liittyviä asioita.
Me opettajat näemme vain murto-osan asioista, joita ryhmän sisällä tapahtuu, mutta meille on äärimmäisen tärkeää pysyä kartalla fiiliksistä ja olemmekin mielestäni onnistuneet tekemään sen hyvin. Niinpä tanssituntien lomassa ollaan välillä paitsi naurettu paljon myös tirauteltu kyyneliä ja purettu ahdistuksia silloin kun siihen on ollut tarvetta, joko koko ryhmän kesken tai yksittäisen opiskelijan kanssa.
Tämä kaikki, tiivis yhteisö ja yhdessä olo, tekevät jokaisesta oppilaasta äärimmäisen tärkeän ja arvokkaan ja tässä kohtaa, kun 3kk on ohi eikä maanantaina enää tarvikaan ajaa opistolle olo on kovin tyhjä. Tässä kohtaa en välttämättä kaipaa opettamiseen liittyviä asioita vaan ihmisiä, sitä yhteisöä jonka osa on saanut olla 3kk ajan.
Opetuksen tapa
Ihmisten lisäksi rakastan tässä työssä sitä tapaa, jolla opetusta voi näillä kursseilla tehdä. Mukana olevat tanssijat ovat aikuisia ihmisiä, joilla on osalla enemmän osalla vähemmän tanssikilometrejä, mutta jokainen on tullut kurssille oppimaan ymmärtäen sen, että mahdottomia ei voi oppia ja ollen tyytyväinen siihen, että saa eväitä kehollisten asioiden kehittämiseen.
Kurssit ovat olleet hyvin erilaisia mies-naistasapainon suhteen, mutta yhdelläkään kurssilla ei ole ollut ongelmaa vienti-seuraaja -asian kanssa. Paljon tehdään asioita yksin ja paljon harjoitellaan asioita, joissa roolilla ei ole väliä, välillä pysytään perinteisissä rooleissa. Se, että tanssijoilla on eri määrä kilometrejä takanaan ei myöskään ole ollut haitta. Koska ryhmä on pieni, yksilöllistä opetusta pystyy antamaan paljon ja myös tanssilliset tavoitteet asetetaan yksilöille ja niitä kohti pyritään pääsemään yhdessä.
Kurssilla läpikäytävien lajien osalta ei myöskään ole ollut ongelmaa. Isompi, vierailevan opettajan opettama sivulaji tiedetään etukäteen, muiden lajien painotus mietitään porukalla ensimmäisten kurssipäivien aikana. Sen jälkeen me opettajat olemme tehneet ratkaisut siitä, miten asioissa edetään. Perusasiat eri tanssilajiperheissä ovat lajien osalta hyvin samankaltaisia, joten niistä lähdetään liikkeelle ja sovelletaan opittuja taitoja yksittäisiin lajeihin. Musiikkiin tanssimiseen liittyvät asiat ovat samanlaisia kaikissa lajeissa, samoin luovuuteen ja ilmaisuun liittyvät jutut, joten kun asiaa harjoittelee jossain lajissa sen ymmärrys kehittyy myös toisessa.
Kurssin ”omilla opettajilla”, joihin itseni lisäksi luen Elisan ja Anniinan on hyvin samankaltainen tapa ajatella tanssista ja siinä kehittymisestä, joten pystymme hyvin jatkamaan siitä mihin toinen on jäänyt. Lassen musiikkiin liittyvä tietopaketti ja Niinan kehonhuolto tukevat ja täydentävät kokonaisuutta ja vierailijan sivulajitunnit piristävät arkea ja tuovat uuden ihmisen uudenlaista näkökulmaa asioihin.
Enpä siis voisi kuvitella itselleni tässä elämäntilanteessa mieluisampaa tapaa tehdä tanssinopetustyötä kuin Huittisten kurssit!
LSOk2023 eli tämän kevään kurssi
Tämän kevään kurssi oli monella tavalla erityinen ja toi taas uutta näkökulmaa siihen, mitä asioita jatkossa halutaan ottaa huomioon:
- kurssilla oli 10 osallistujaa, mikä oli TÄYDELLINEN määrä. Pieni ja tiivis porukka toimi erinomaisen hyvin yhdessä vaikka mukana oli hyvin erilaisia persoonia. Parasta opettajan näkökulmasta oli se, että henkilökohtaisen palautteen antamiseen oli käytettävissä paljon aikaa. Jokaisen kanssa ehti tanssia paljon ja pohtia kunkin kehittymiseen liittyviä asioita.
- tämä oli ensimmäinen kurssi, joka selvisi kokonaisuudesta ilman isompaa kriisiä. Ryhmädynamiikan lainalaisuudet käytiin läpi jo kurssin alussa ja sovittiin, että asiat puhutaan halki ennen kuin ne pääsevät paisumaan isoiksi. Jokaisessa tiivissä ryhmässä tapahtuu jossain kohtaa se, että yksittäiset asiat rupeavat kismittämään ja kun sen tiedostaa sitä on helpompi välttää. Tällä porukalla asia onnistui, pienet ärsytykset purettiin saman tien pois ja hyväksyttiin se, että ollaan erilaisia mutta kuitenkin toisillemme tärkeitä.
- vaikka ryhmä muodostui hyvin tiiviiksi, se otti vierailevat kurssilaiset vastaan avosylin ja samantien porukan jäseneksi. Tämäkään ei ole itsestään selvää. 3kk aikana ”vierailulla” kävi useampia vanhoja kurssilaisia ja pari ihan uutta tuttavuuttakin, jotka kaikki saivat sydämellisen vastaanoton ja solahtivat porukkaan niin kuin olisivat olleet siinä mukana koko ajan.
- palautekeskuteluissa juttelimme siitä, mitä on opittu ja olin niin onnellinen siitä, että kukaan ei ollut odottanut ihmeitä tapahtuvaksi, mutta korosti ymmärryksen lisääntymistä ja sitä että tämän kurssin jälkeen tunnistaa paremmin sen mitä osaa, ymmärtää minkä tyyppisiä asioita oma keho voi oppia ja on saanut eväitä siihen, miten asioita voi kehittää. Tämä palaute oli meille opettajille äärimmäisen arvokas ja tärkeä.
Syksyn 2023 kurssin ilmoittautuminen on auki. Ilmoittautumiset tulee tehdä 30.6.2023 mennessä. Tällä kertaa kannattaa olla nopea, syksyn osalta opiston majoituskapasiteetti on rajallisempi kuin aiemmin. Isona sivulajina on vuorossa swinglajit, niissä pääpaino buggissa ja West Coast Swingissä joita tulee opettamaan Tuomisen Hanna.
Mikäli asiasta on mitään kysyttävää, ole rohkeasti yhteydessä joko allekirjoittaneeseen eli Lissuun tai opiston toimistoon. Mietitään yhdessä myös erilaisia rahoituskanavia, niissäkin on erilaisia mahdollisuuksia!
Nyt jo jänskättää, ketä syksyn kurssilla onkaan mukana?
Comentários