Syksyn 3kk kurssi on pitänyt sisällään kaksi viikon mittaista tiiviskurssia. Lattarikurssi tanssittiin viikolla 42 ja tuolla kurssilla vierailevana opettajana oli Jussi Kaksonen, jonka kanssa syvennyttiin lavoille sopivaan tapaan tanssia salsaa ja bachataa.
Viikolla 45 järjestettiin uudenlainen kokonaisuus nimellä Musikaalinen paritanssi. Luvassa olisi 35 oppituntia asioita, joiden kautta tanssijat oppisivat a) ymmärtämään soivaa musiikkia b) heittäytymään yhteiseen tanssiin c) tuomaan tanssiin lajinomaisia asioita, joiden avulla tanssi näyttää siltä, miltä soiva musiikki kuulostaa.
Näkkilän Kaisa (kuvassa) Jyväskylästä oli opistolla seitsemättä kertaa näillä 1-2 viikon tiiviskursseilla. Kaisa on pitkän linjan paritanssin harrastaja, tanssinohjaaja ja hän on lisäksi hakenut paljon kokemusta erilaisilta tanssiterapian kursseilta. Kokemusta erilaisista opetuksen tyyleistä ja tanssin merkityksestä hyvinvoinnille on siis jo paljon ja pari päivää musikaalinen paritanssiviikon jälkeen Kaisa avasi ajatuksiaan tekstiksi. Hänen luvallaan tämä artikkeli valottaa kyseisen tiivisviikon tunnelmaa. Seuraava teksti on siis Näkkilän Kaisan pohdiskeluita:
Odotuksia kurssille tullessa
Läksin kurssille samoin kuin aiemmin : "Ihana päästä irti omasta arjesta, etelän lomalle". Ihana tyhjentää pää muusta ja keskittyä oman kehon liikkeeseen, päästä harjoittelemaan muiden saman asian äärellä olevien kanssa, miettimään mitä voisin liittää tanssiini, mitä on tarpeen tarkentaa ja selkiyttää. Aina on myös mahdollisuus että tulee jotain tosi ylläriä, jota en osannutkaan odottaa...
*Musikaalinen paritanssi: Musiikin tulkintaako? No tunteita osaan ainakin kaivaa esiin? Sanathan tunteita jäsentävät ja keholla niitä voi ilmaista, niin olen aina kokenut...Mutta voiko tulkinta/tunteet/musikaalisuus asua jossain soittimissa, viulu ja huilu minua liikuttavat, niiden sointi on kaunis? Minulla on paljon ”lempibiisejä”, mutta ovatko kaikki edes tanssittavissa ? Vai mitähän se musikaalinen paritanssi tarkoittaa????
…ja tapahtui että….
Lassen ensimmäisillä tunneilla palattiin TAAS sinne musiikin pilkkomiseen. Ahaa, no tietysti. Musikaalinen tarkoittaa siis paljolti musiikkia!!! Ehkä ne jotkut soittimet sentään sieltä poimisin ja niihin keskittyisin???
Olin juuri ennen kurssille lähtöäni jutellut uuden tanssiharrastajan kanssa hänen tavastaan sormillaan laskea tahtia ja ihmetellyt hänen teräviä kysymyksiään siitä, miksi ohjaajan neuvoma askelsarja menee YLI tahdin... ensimmäinen vastaava havaintoni aiheesta oli 9-10 vuoden takaa, kun paikallinen kanttori haastoi tuoretta tanssiohjaajaa kysymyksillään tahdeista enkä ymmärtänyt tuolloin mitään. Vastaavia laskijoita ja ihmettelijöitä on kursseilla ollut silloin tällöin. Tänä syksynä olen siis jo ymmärtänyt kysymyksen ja yrittänyt vaivalloisesti sitä avata (kiitos Lasse ja nämä kurssit).
No, maanantaina jäin tätä miettimään ja aloin tajuta, että tällä on JOTAIN TEKEMISTÄ sen kanssa, että viejänä putoilen rytmistä ja seuraajana väitän parilleni että ei me olla rytmissä, että minä kuulen tämän toisin. Pikku lamppuja siis tuikahteli aivoissa.
Tiistaina ja keskiviikkona Ulpun päivinä päästiin lempiteemaani: tunteisiin ja niiden ilmenemisiin kehon liikkeissä ja vireydessä, viennin ja seuraamisen läsnäoloharjoitukset, peilisolut ja muu. Nautin suunnattomasti siitä, että näitä harjoituksia tehdään ja parityöskentelyn perustaan kiinnitetään edelleen huomiota. Ajattelen myös, että ihmisenä itse muutun kaiken aikaa ja olen erilaisissa kehon ja mielen voinnissa ja tilanteissa, siksi omat havainnot ja oppi niistä painottuu joka kerta hieman uudella tavalla. Nyt minulla painottui eniten se, että toisen tanssikehoon ja liikkeen tapaan mukautuminen on parhaimmillaan molempien vastuulla ja kumpikin voi tulla toista vastaan. Ja jos ei voi, niin se joka jutun havaitsee, voi tanssihetken ajan toimia toisin.
Kuuntelenko laulajaa vai perusrytmiä?
Ehkäpä niissä keskiviikon tunneissa minulle alkoi selkiytyä se, että kattavasti mun omassa tanssissa lajeista riippumatta (no ei ihan) onkin vaikeutena se, että tanssin laulajaa ja melodiaa. Salsan rytmin taidan monien vuosien salsaamisen seurauksena tunnistaa kuubalaisessakin musiikissa, koska EN YMMÄRRÄ BIISIEN SANOJA. Haen iskut ja tallustan niitä, kunnes lähden salsaamaan. Helppoa. Ja tämän tajuaminen vei vielä selkeämmin sen juurille, mistä rytmistä putoamiseni syntyy. Onhan tästä toki puhuttu mutta en ole ollut valmis kuulemaan ja ymmärtämään puhuttua.
Soveltamista ja pohdiskelua
Tämän kokonaisuuden oivaltaneena olikin hyvä lähteä hakemaan fraaseja uusin korvin. Fraaseja olin aikoinani harjoitellut tanssikisaporukan paljonkin, mutta sittemmin fraasien etsimiset ovat minulta autuaasti unohtuneet, ja vain selkeät muutokset "lauluissa" ovat tunkeutuneet tajuntaani. Torstaina Lissu sanoi minulle jotain sellaista että "unohda se tunne hetkeksi ja keskity kuuntelemaan perussykettä" – Tätä yritin loppuviikon tehdä ja rytmit ja rakenteet alkoivat selkiytyä. Elisa osaa joka kerta pysäyttää meidät hetkeen ja läsnäoloon. Tällä viikolla tätä asiaa työstettiin Ulpun kanssa ja Elisa tunnit toimivat ikään kuin "siirtyminä" luovasta lähestymisestä erilaisten biisien kautta tanssilajiuskollisempiin harjoituksiin,
Kurssi-iltojen piiiitkiiillä iltakävelyillä (alla olevassa kuvassa opiston jokirantaa) yksin jäsentelin lisää sitä, miten sanoista onkaan tullut niin tärkeitä. Ehkä jo jossain yhteydessä olen sanonut, että maalla seitsemäntenä lapsena kasvaneena radiosta tulevat laulut ja isompien sisarusten kuuntelemat iskelmät on olleet mun satuja, joiden tapahtumapaikat on olleet kodin lähimetsissä ja joiden sankari olen ollut.
Musiikki eli laulujen sanoitukset on tukeneet elämänmuutoksissa, lohduttaneet, jäsentäneet, rohkaisseet, tuoneet toivoa, vahvistaneet valituilla teillä. Niiden merkitys on ollut huikea, ja siksi ne tunkevat esiin aina kun hyviä sanoituksia kuulen.
NYT OLEN TÄSSÄ ASIASSA POISOPPIMISEN ÄÄRELLÄ. Tai ehkä etsin rinnalle toisenlaista tapaa. Tämä oli orastamassa jo viime kurssilla eli lattarien tiivarilla, kun palautteessa kiittelin Lassea uudelleen ja uudelleen perusteisiin palaamisesta ja tunsin että aivojeni jähmeät palikat alkavat liikkua.
Kun on näin pitkään tehnyt toisin, tarvitsee monta tilaisuutta oivaltamiseen! Mutta se on mahdollista. Lassen " tanssituntihan" kruunasi tämän oivalluksen, ja toi siihen ihanan huumorin mukaan. Lukijalle selvennyksenä, että tämä tunti aloitettiin tanssimalla humppa, jossa laulu oli kaikkea muuta kuin synkassa musiikin perussykkeen ja loistavasti soitetun taustan kanssa.
Kiitos Kaisa upeista pohdinnoista!
Meille opettajille jäi viikosta myös erityisen hyvä mieli. Oli upeaa nähdä, miten rytmiikkaan ja musiikin erilaisiin tunnelmiin liittyvät asiat siirtyivät käytäntöön opiston upeassa juhlasalissa. Tanssiminen on arvokasta kaikella tavalla ja sitä voi opetella ja opiskella monia eri reittejä pitkin. Näin pitkä lähestyminen musiikin kautta oli uutta meillekin, mutta osoitti että tällaiselle lähestymistavalle on tarve ja että kun tanssin lähtökohtana on rytmi ja soiva biisi, tanssija voi unohtaa askeleet ja nauttia vuorovaikutteisesta hetkestä parin kanssa.
Comentários