Tänäkin syksynä 2024 laskeuduin Helsingin hulinasta englannin kielen kurssille Huittisiin pariksi kuukaudeksi. Olen siis Anne, 52-vuotias. Jos haluat, vilkaise blogitekstini viime vuodelta "Carpe Diem ja uudet kokemukset odottavat".
Kiva oli tulla tuttuun paikkaan. Mieltä lämmittävää oli myös tavata viime syksyn opiskelijoita, puhumattakaan englannin kielen natiivipuhujan, italiaisilla geeneillä boostatun opettajamme jälleennäkemisestä. Uudet opiskelijat toivat uutta virtaa ja energiaa tullessaan.
Olin alkuun etänä pari viikkoa ja loput lähiopiskelijana. Kumpikin tapa toimii; itse ehkä kuitenkin viihdyn paremmin lähiopiskelijan roolissa. Oppimista tapahtui totuttuun tapaan ja tutulla sapluunalla. Tänä syksynä jokunen opiskelija, allekirjoittanut mukaan lukien, oli lyhyemmän ajanjakson johtuen itse kunkin omasta elämäntilanteesta ja asioista. Huomasin, että lyhyempikin ajanjakso riitti intensiiviseen sukeltamiseen englannin kielen saloihin. Myös kiva keskinäinen synergiamme auttoi jaksamaan syyssateiden ja harmaiden päivien aikana. Intomme englannin kielen oppimiseen syveni päivä päivältä kun ymmärsimme miten nopeasti viikot kuluvat, ja nälkämme oppimiseen on suuri.
Never say never - osoittautui ajankohtaiseksi. Olin pitkään ajatellut pidättäytyväni tekoäly-ystävyydestä. Kas kummaa, etä-Sarin tietämys johdatti minutkin ChatGPT:n käyttäjäksi. Mikä verraton apu tekoäly on myös kielenopiskelussa!
Hauskaa oli myös nautiskella kahvitauolla kotona tehtyjä leivonnaisia, joita innokkaimmat kotileipurit tykkäsivät tuoda tullessaan. Samana aamuna avotulella paistettuja nahkiaisia maistelimme eräänä aamuna, kun opiskelijakaveri osti niitä Nakkilan Nahkiaispaistamosta ohi ajaessaan. Hieno satakuntalainen perinneruoka ja kulinaristinen kokemus sinällään.
Oma englannin kielen puhumiseni on mennyt reilussa vuodessa paljon eteenpäin. Kuuntelen ja luen englanninkielisiä tekstejä viikoittain. Uskallus käyttää kieltä on selkeästi lisääntynyt. Englannin kielen opiskelu on tärkeä ja elämääni iloa tuova harrastus. Lisääntyneet välähdykset kielen kolmannesta ulottuvuudesta ovat myös läsnä aika ajoittain. Inhorealistina tiedän myös miten vähän tiedän. Olen aikoinaan lukiossa selviytymismetodina oppinut näyttämään sen viisaammalta mitä vähemmän asiasta ymmärrän. Nyt voin vähän henkseleitäni paukutella kielitaitoni suhteen; vähemmän feikkaamista ja enemmän osaamista!
Huomasimme, että monella meistä olisi tarvetta espanjan kielen matkailusanaston intensiivikurssille. Toiveena esitimme esimerkiksi kuukauden mittaista espanjan kurssia ensi vuodelle. Nyt vain pidämme peukut pystyssä ja toivomme parasta.
Kurssin loppusuoralla mietimme miten ilmaisisimme kiitollisuuttamme ja mietteitämme opettajallemme Kristianille. Seuraaviin ajatuksiin ja tunnelmiin päätämme tämän kurssin iloisin ja vähän haikeinkin mielin.
"Tyhjästä on hyvä nyhjäistä, kuten tälläkin enkun kurssilla saimme huomata. Kerrattiin, toistettiin ja vielä kerran toistettiin, uuttakin opittiin. Ei kuitenkaan niin paljoa etteikö seuraavillekin kursseille olisi tarvetta. Tullaan kun keretään, maailma kutsuu. Ensin tutkitaan, sitten hutkitaan ja lopuksi puhutaan eri kielillä. Murteilla aloitellaan ja tahdin kiihtyessä lontooksi veistellään. Kiinnostusta olisi latinomaailman rytmeihin, jos hola hola - laivalla sinne joskus päästäisiin. Ensin pitäisi osata bamlata espanjaa, ennen kuin latinoseikkailut vie mukanaan. Siihen asti enkuksi chattaillaan ja seuraavaa kurssia odotellaan. Kristian, kiitos kivasta ja hyödyllisestä syksystä, nähdään ja kuullaan taas".
-Anne, Englantia 50+ -opiskelija (-23 ja -24)
Comments