Olen Anne, 51-vuotias ja asun Helsingissä. Syntyperäisenä, kolmannen polven stadilaisena tein yllättävän kolmen kuukauden maaseutuloikkauksen Huittisiin lyhyellä varoitusajalla. Kuluneet vuosikymmenet olen pitänyt itseäni urbaanina hienohelmana, joka ei kulje kumisaappaissa, ja tutki taivaanrannan vivahteita kuusenkerkän tuoksu nenässään.
Elämässäni on tapahtunut muutoksia kuluneiden vuoden-kahden aikana. Olen saanut uutta vapautta ja aikaa miettiä kehitystarpeitani. Ensimmäisenä kehityskohteena olen törmännyt huonoon englanninkielen taitooni, joka on aiheuttanut, ja aiheuttaa, sosiaalisesti kiusallisia tilanteita.
Olen aina ymmärtänyt kohtuullisen hyvin natiivipuhujia ja pystynyt seuraamaan sujuvasti peruskeskustelua milloin missäkin. Aikoinaan olen opiskellut useita vuosia englantia. Työ-, koti- tai edes harrastuskielenä englantia en ollut juurikaan käyttänyt. Turistienglannilla olen selvinnyt yksinkertaisissa tilanteissa. Äidinkielelläni kommunikoidessani omaan hyvät vuorovaikutustaidot.
Heikkotasoiseen, englanninkieliseen puheentuoton taitooni olen törmännyt uudessa harrastuksessani kuluneen vuoden aikana. Harrastusryhmässäni puhekieli on englanti. Ymmärrän hyvin puhutun asian ja keskustelun kulun. Halutessani osallistua syvempään keskusteluun "jäädyn" helposti, en löydä sanoja, ja tunnen ulkopuolisuutta. Myös tunne kasvojen menetyksestä on ollut tuttu lisämauste tilanteita ryydittämään.
Elokuussa 2023 olin 15 henkilön ryhmässä Lapissa vaellusreissulla. Ryhmässä oli natiivipuhujia ja ei-natiiveja. Kaikki pystyivät kommunikoimaan kivasti keskenään englanniksi. Paitsi minä. Lopulta valitsin vapaaehtoisen mutismin. Näin toimien tunsin selviäväni edes joten kuten sosiaalisesti hengissä.
Palattuani Lapista takaisin Helsinkiin, googlasin englannin kielen opintoja. Kurssit ulkomailla olivat aivan turhan hintavia, ja siten poissuljettuja vaihtoehtoja. Sattumalta silmiini osui Länsi-Suomen opiston mainos, Englantia 50+. Kurssi painottuu enemmän puheentuottoon kuin kielioppiin, näin asian lyhkäisyydessään ymmärsin. Soitin samantien opistolle, kysyin majoitusta ja opiskelupaikkaa. Majoitus ja opiskelupaikka järjestyivät muutaman päivän viiveellä.
Syyskuun alussa 2023 tulin laukkujeni kera opistolle ja siitä se lähti. Mitään sen suurempia ennakko-odotuksia en ollut ehtinyt luomaan. Arkipäivät asuin opiston asuntolassa. Useat viikonloput olin kotikaupungissani, monesti töissä tai omissa riennoissani. Autoa en omista ja hyvin pärjäsin autottomana. Opistolle on noin neljä kilometriä linja-autoasemalta, jonka kulkee myös helposti kävellen. Huittisten linja-autoasemalta on hyvät yhteydet useisiin kaupunkeihin ja vuoroja on paljon päivittäin.
Ryhmämme opiskelijoilla osalla oli majoitus opiston asuntolassa. Osa tuli päiviksi opiskelemaan omilla autoillaan lähikunnista/kaupungeista ja osa opiskeli etänä. Niin monta tarinaa kuin ihmistäkin, mutta meitä kaikkia yhdisti palava halu oppia puhumaan englantia tilanteessa kuin tilanteessa.
Opiskelu on ollut alusta asti kivaa, vaihtelevaa ja monipuolista. Opiskelupäivät maanantaista - perjantaihin ovat menneet flow-mentaliteetillä. Opiskeltava aineisto on ollut monipuolista, periaatteella -jokaiselle jotakin-, tai onnekkaimmille, niin kuin esimerkiksi minulle, paljon enemmän kuin mitä etukäteen olisin edes uskaltanut toivoa. Tylsää tai hyödytöntä opiskelupäivää ei ole ollut, vaikka opiskelijoiden englannin kielen taustatiedoissa tai puhumisessa on saattanut olla suuriakin eroavaisuuksia.
Englannin kielen puhumista olen saanut harjoitella kannustavassa ja mukavassa ilmapiirissä. Jokaisella on ollut tilaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. Yllätyksenä tuli, miten paljon olen saanut yleissivistävää tietoa erilaisista kulttuureista, ilmiöistä ja tapahtumista. Tämä kaikki on tullut kielen opiskelun ohessa lisäbonuksena. Opin myös etsimään kieleen, ja erityisesti sanojen etymologiaan liittyvää tietoa helposti ja luotettavasti netistä. Opiskelijoilla on kaikilla omanlaisensa elämäntilanteet ja opiskelutyyli. Kotitehtävät olivat vapaaehtoisia, mikä selkeästi lisäsi opiskelijoiden innostusta tehdä tehtäviä vapaa-ajallaan.
Suurin kiitos kuuluu opettajallemme, Kristianille. Meillä kävi hyvä tuuri, kun opettajaksemme oli valikoitunut näinkin lahjakas ja monikulttuurinen persoona. Puhumattakaan, että erilaiset opetusmetodit olivat hänellä hyvin hallinnassaan. Opettajan humoristinen, loistava tilannetaju toi päiviimme nostetta ja pitkästymään ei päässyt. Ryhmäydyimme nopeasti, ja yksikään meistä ei lopettanut kurssia kesken kaiken.
Koulutus on räätälöity monentyyppiselle osallistujalle, ja palvelee hyvin erilaisia tarpeita. Koulutus kokonaisuus muuntuu jonkin verran vuodesta toiseen ja ryhmien tarpeiden mukaisesti. Mielestäni koulutuksen hinta/laatu suhde on kohdillaan ja sain paljon rahoilleni vastinetta. Toki unohtamatta tosiasiaa, ettei henkisen pääoman kasvua voi edes rahassa mitata.
Itselläni tuli opiskelun myötä myös tarpeellinen irtiotto kaupunkilaisarjesta, ja mielenkiintoinen kokemus maaseutuelämästä. Elämääni löytyi uutta kipinää ja ennen kaikkea iloa uuden oppimisesta. Mieleenjäävä oli myös ryhmämme luokkaretki Huittisten Huhtalan maatalous- ja kotiseutumuseoon. Vastaavan tyyppisessä museossa en ole aikaisemmin käynyt. Kokemuksena aivan omaa sarjaansa, niin paljon kerättyihin esineisiin ja koneisiin liittyi autenttista tietoa Suomen maaseudun historiasta ja elinolosuhteista.
Stadin friiduna kunnon tanssitaitoa minulla ei ole. Siitä huolimatta pääsin aitoihin "lavatansseihin" opiskelukavereideni kanssa Hirvensuuliin ja Kuivurisaliin. Lavoilla oli aitoa tanssimisen meininkiä, ei pyörähtelyä pelkästä yrittämisen ilosta, loistavien live esiintyjien johdolla. Erityisesti Nina Åkermanin lavakarisma kolahti ja puhutteli.
Huittinen on eloisa, hyvät palvelut omaava, keskeisellä sijainnilla oleva pikkukaupunki, joka tarjoaa upeita luontokokemuksia niitä halaville. Itselle tuli tutuksi niin paikalliskaupat, kuin uimahalli ja kirjastokin. Hieno kokemus oli myös käydä Frederikin livekeikalla paikallisessa pubissa. Viikonloppuisin kävin tutustumassa lähikaupunkeihin, mm. Tampereella ja Raumalla. Monesti tein pitkiä kävelylenkkejä ja nautin raikkaasta ilmasta ja peltomaisemista. Huittinen mainostaa itseään sikapitäjänä. Yhtäkään elävää sikaa en kyllä tosin nähnyt, mutta paikallinen makkara maistui oikein hyvältä. Tylsää ei ole ollut.
Viimeisenä eikä suinkaan vähäisimpänä; olen oppinut ilmaisemaan itseäni englanniksi. Jos en täydellisesti niin ainakin ymmärrettävästi. Vanhoissa sananlaskuissa on paljon viisautta. "A Rolling stone gathers no moss" osoittautui tälläkin kertaa hyväksi ohjenuoraksi.
Tartuin hetkiin ja opin paljon!
P.s. Viikon kestävä tanssin alkeiskurssi tammikuussa 2024 houkutteli ilmoittautumaan. Siitä talvilomani jatkuu toisen viikon englannin kielen kertauskurssilla, jonne on kiva tulla tuttuja tapaamaan ja kuulumisia vaihtamaan. Of course in English!
Tule sinäkin opiskelemaan kieliä Länsi-Suomen opistolle! Opiskelu onnistuu joko etänä tai paikan päällä majoittuen. Englannin kielen kurssi, Englantia 50+, tulee jälleen ensi syksynä, aloitamme syyskuun alussa. Voit ilmoittautua kolmen kuukauden koulutukseen jo nyt! Sitä ennen kuitenkin helmikuussa alkaa Espanjaa 50+, jossa keskitytään espanjan kielen puhumiseen. Kurssilla saat itsevarmuutta ja taitoja luoda lyhyitä keskusteluja ja perussanastoa. Toisin kuin monilla kielikursseilla, meillä opetusta on maanantaista perjantaihin, joten oppimista tapahtuu varmasti! Molempien kurssien opettajana toimii suuresti pidetty Kristian Hannikainen.
Vamos! Let's go!