TANSSIJOIDEN TUNNELMIA

Kurssi on edennyt yli puolenvälin, aika kulkee hurjaa vauhtia. Opiskelijat. kokosivat ryhmän kesken ajatuksia kuluneista viikoista ja siitä miten he ovat tämän ajan kokeneet. Tekstissä on kaikkien seitsemän kurssilaisen ajatuksia, ne on koonnut Pirjo.

Tunnelmia

Helmikuun alussa seitsemän täysin toisilleen tuntematonta eri-ikäistä ja erilaisista taustoista tulevaa lavatanssin harrastajaa alkoi viettää tiiviisti aikaa yhdessä: kahdeksalta aamupalalle ruokalaan ja siitä suoraan koko päiväksi tunneille, 16.30 omiin huoneisiin, jotka sijaitsevat vieretysten samalla käytävällä. Tutustuminen kävi kyllä nopeasti 😊! Maamme vanhin suomenkielinen edelleen toimiva kansanopisto on meidän kurssilaisten mieleen monella tavalla. Luonnonläheinen, rauhallinen paikka tukee hyvinvointia, täällä on hyvä olla. Päivien aikana tulee niin paljon musiikkia, että iltaisin ja kun ajaa kotiin ei pysty kuuntelemaan mitään ja kaipaa hiljaisuutta.

Ympäristö on kaunis ja vanha kulttuurimaisema ihan erityinen. Vanhat puut pihapiirissä eivät kerro mitä kaikkea ovat kuulleet ja kokeneet, mutta historian kulku jotenkin realisoituu niissä. Loimijoki oli jäässä (kuten ehkä itsekin) tänne tullessa. Kevään tuloa on hieno seurata täällä luonnon keskellä, kun ei tarvitse keskittyä tavallisen elämän kiireisiin ja on helppo olla läsnä tässä ja nyt. Kehollisen treenaamisen myötäkin se tapahtuu, ja tuntuu että aika täällä vaikuttaa muuhunkin kuin tanssitaitoon. Jos jaksaa, voi lähteä Loimijoen toisella puolella olevalle lehtojensuojelualueelle ja luonnonpuistoihin.

 Ruoka on ihanaa, yksikin kurssilainen vitsaili, että tänne kannattaa tulla jo ruuan takia. Henkilökunnan tuttavallinen ja ystävällinen tapa kohdata tulijat auttaa kotiutumaan tänne. Illalla voi mennä treenaamaan todella kauniiseen saliin tai peiliseinä-liikuntasaliin. Majoitustila näyttää ulkoapäin parhaat päivänsä nähneeltä, mutta meille varatut alakerran huoneet ovatkin vasta remontoituja luksustiloja siisteine kylpyhuoneineen ja moderneine jättitelkkareineen, kaikki ovat tosi tyytyväisiä niihinkin.

Opistolla kohtaa kaiken maailman kansallisuuksia, ja ainakin iranilaisten kanssa saa nauttia hyvää teetä. Reunionin saarelta viikoksi saapunut energinen nuorten samba-rumpuryhmä piti ihan mahtavan esityksen ja saatiin itsekin kokeilla soittamista.

Tanssitaidosta

Seuraavassa on kurssilaisten ajatuksia tanssinoppimisesta:

”Lavalla tanssiessa huomaan, että olen oppinut: on saanut kokea kivoja hetkiä! On tullut luontevasti musiikintulkinnallisia juttuja, esim. hidastuksia, hengailuja chachassa – sellaisia, joita en ole ennen tansseissa tehnyt. On oppinut tekemään havaintoja ja yhdistelemään, saanut rohkeutta tehdä valintoja. Finkkujen keikalla tuttu biisi alkoi mennä chachana, vaikka 99% meni foksina, eikä se tuntunut yhtään pahalta. Kuulen ja kuuntelen musiikkia eri tavalla kuin ennen. Olen alkanut kuulostella myös enemmän omaa fiilistä, innostaako biisi vai ei – sillä on tosi iso merkitys.”

”Tulee paljon tuttuja asioita, mutta nyt niihin voi keskittyä ajan kanssa. Kun on aikaa, voi rauhassa palauttaa mieleen mitä ehkä joskus on oppinut. Tavallisilla tunneille sellaiseen ei ole aikaa. On tosi hyvä, että voi kirjoittaa heti ylös, koska tunneilla tulee niin paljon asiaa, ettei kaikkea enää muista. Siitäkin tykkään, että välillä voi rauhassa siirtyä syrjään katselemaan, koska opin myös siitä, kun katson muiden tekemistä.”

 ”Motoriikka muuttuu iän myötä. Täytyy opetella olemaan armollinen itseä, ja tietysti yhtä lailla muita kohtaan! Ennen kehoni oli sähäkkä, nyt hitaampi. Tasapainon hallinta on keskeistä tanssiharjoittelussa.”

 ”Pilatestunnit ovat auttaneet tosi paljon oman kehon ja liikkumisen hahmottamisessa.”

”Olen saanut itsevarmuutta omaan tanssimiseen.”

”Välillä on aivan tukossa, tuntuu että tieto lisää tuskaa ja että on unohtanut sen vähänkin tanssitaidon, joka oli tänne tullessa. Tarvitsee vaan luottaa prosessiin. Kehollinen oppiminen on hidasta, enkä ole ikinä ennen käyttänyt näin paljon aikaa johonkin fyysisen taidon harjoitteluun! On kiusallista, että alkaa tajuta teoriassa monia asioita, mutta tiedon siirtyminen omaan kehonhallintaan ja tanssimiseen on niin hidasta!"

Sottiisi, voi ei, -blääh valssia tai jenkkaa – entisiä tylsiä lajeja

”Tansseissa ei tarvitsekaan mennä istumaan, kun tulee sottiisi. Paljastui, että sottiisi onkin hauskaa ja sitä voi lähteä itsekin jo tällä osaamisella viemään, kun viejän ja seuraajan osat ovat kuin peilikuvat toisistaan. Viejänä jos osaa viedä salmiakkikuvion ja molemmille tallustelun oikealta itsensä ympäri, pääsee jo varioimaan ja tanssimaan aika vapaasti.”

”Ennen en tykännyt valssista ja jenkasta – ne olivatkin olleet vähällä osaamisella ja harjoittelulla. Nyt olen alkanut tanssia niitäkin. Elisan opetuksen myötä aloin asennoitumaan eri tavalla, aloin näkemään syvemmin näitä lajeja. 2-askelvalssi innostaa fiilistelemään! Olen saanut moniin juttuihin itsevarmuutta.”

Pedagogiikasta

Pitkällä tanssikurssilla meidät nähdään, tulemme nähdyiksi, meitä kuullaan, tulemme kuulluiksi.

Tuntuu tosi etuoikeutetulta saada olla tällä kurssilla. Itse mietin kauhuissani, miten selviän tai pärjään täällä mestarikurssilla, mutta halu oppia oli suurempi kuin rimakauhu. Kurssille ei ole määritelty jotakin tiettyä lähtötasoa, ei ole pääsykoetta 😊, mutta eri lajien perustaidot tarvitsee osata. Reflektiiviset ja kokeneet opettajat osaavat huomioida meidän erilaiset tanssitaidot, oppimistavat, taustat, uskomukset ja kaapeista esiin kolisevat luurangot.

Opettelu tuntuu turvalliselta, kun aina lähdetään perusteista ja pidetään ne koko ajan ytimessä. Tai oikeastaan – lähdetään aina musiikista, koska tanssiminen on liikkumista musiikkiin. Joku opettaja taisi sanoa, että emme vain kuuntele musiikkia ja sitten tanssi, vaan tanssimme musiikkia. Tai se olisi tavoite 😊.

Opettajat tekevät tiiviisti yhteistyötä, rakentavat opetuksesta yhtenäisen kokonaisuuden. Lajien opettelussa on vahvasti taustalla siirtovaikutuksen merkitys. Monissa lajeissa on samoja ilmiöitä, samat seikat pätevät eri lajeissa. Joku opittu (tai opeteltu) asia voidaan tuoda sellaisenaan tai vähän sovellettuna toiseen tai toisiin lajeihin. Se on ihanaa!

Meitä kannustetaan pohtimaan ääneen ja kysymään, koska pitkällä kurssilla siihen on aikaa. Harjoittelemme sanallistamista niin, että käyttäisimme samaa terminologiaa, osaisimme kertoa ja ymmärtää, puhua samaa kieltä. Jos joku suunnittelee joskus tulevaisuudessa tanssin ohjaamista, sanallistamisen taito on välttämätön. Päivän aikana meillä on aina kaksi tai kolme eri opettajaa, ja uuden aloittaessa kerromme aina mitä olemme tehneet. Se on olennainen osa oppimista.

Olennaisena osana opettelussa on se, että harjoittelemme molempia rooleja. Opettajat suosittelevat sitä lämpimästi. Paljon ajatuksia herätti muuten Ulpu Jarvan Facebookissa julkaisema teksti: Viejä, seuraaja ja rallikuski – mitä roolit oikeasti tarkoittavat.

Viejän ja seuraajan roolin harjoittelua

”Olen alkanut ymmärtää, miten paljon asioita viejän pitää huomioida! En ole ennen tullut sitä ajatelleeksi. Uuden roolin harjoittelu opettaa myös tajuamaan, mitä viejälle tai seuraajalle kannattaa sanoa, ja mistä asioista kannattaa pitää suunsa kiinni.”

”Vieraamman roolin harjoittelu tuo tosi paljon ymmärrystä viejää/seuraajaa kohtaan!”

”Hauska lähteä kesälavoille, kun tietää että voi tanssia myös viejänä. Viejän roolin harjoittelu avartaa tätä harrastusta.”

Yhteistä matkaa käydään vielä kuukauden verran, sen jälkeen palaamme omiin elämiimme —monta kokemusta rikkaampina.